Alvar Aalto kutsuttiin modernistiarkkitehtuurin yhteistyöjärjestö CIAM:in jäseneksi 1929. Ystävystyminen maailmankuulujen arkkitehtien kanssa avasi ovet manner-Eurooppaan.

Paimion parantolan suunnitteluun liittynyt huonekalujen tuotanto joudutti Aallon kansainväisen maineen kasvua, ja hän olikin 1935 perustetun Artekin kantavia voimia.

Alvar Aalto toimi Bostonin teknillisen korkeakoulun vierailevana professorina 1940 ja 1945-48. Hän oli Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtaja 1943-58, Suomen Akatemian jäsenen vuodesta 1955, ja esimies vuodesta 1963.

Aalto sai toimeksiantonsa teollisuudelta, 1950-luvulta lähtien yhteiskunnan eri instituutioilta sekä 1960-luvulta lähtien myös ulkomailta. Hän osallistui kaikkiaan 71 kilpailuun joista voitti 27.

Aino Aalto kuoli tammikuussa 1949, Alvar toukokuussa 1976 ja toinen aviopuoliso Elissa huhtikuussa 1994.

Aalto halusi osoittaa arkkitehtuurillaan, että yksilön ja yhteisön välinen tasapaino on mahdollista saavuttaa rikkomatta ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä.

Aalto suunnitteli kaikki rakennuksensa yksityiskohtia myöten, mutta halusi luoda myös teolliseen tuotantoon soveltuvia standardeja.

Aallon suunnitelmat muodostuivat usein myös tuotekehittelyn kokeilukentiksi, ja suurin osa hänen designtuotannostaan onkin syntynyt rakennussuunnitteluprojektien ohessa.

Aallolla oli kyky saada varsinkin yksityisrakennuksia koskeneet suunnitelmansa toteutumaan, sillä hän kykeni asettumaan myös rakennuttajan asemaan.

Kaupunkisuunnittelun päätöksenteko on persoonattomampaa, ja siksi vain harvat Aallon suunnitelmista ovat toteutuneet täydessä laajuudessaan.